Toisinaan sanojen ja tutkimuskohteiden liike vie kauas Suomesta. Kirjoitan tätä blogia ikuisessa kaupungissa Roomassa, jonne niin moni muukin on matkustanut kirjoittamaan ja viettämään aikaa tietoisena siitä, että tulee näin seuranneeksi vuosisataisia perinteitä. Roomaan löysi tiensä myös 1800-luvun alkupuolella useampi suomalainen akateeminen matkaaja, joiden kirjallisessa seurassa täällä vietän aikaa (muun muassa lukemalla heidän matkakuvauksiaan). Maaliskuisena viikonloppuna tutustuin kuitenkin muutamien muiden kirjallisten hahmojen vaiheisiin Roomassa. Tarkemmin sanottuna heidän Rooman-asuntoihinsa.
Ensimmäinen vierailukohde oli Casa di Goethe. 1700- ja 1800-luvun vaihteen eurooppalaisen kirjallisuuden suuruus Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832) teki kuuluisan Italian-matkansa 1780-luvulla. Roomassa hän asui Via del Corson varrella lähellä Piazza del Popoloa. Casa di Goethen nimellä tunnettu asunto oli alun perin eräänlainen taiteilijakommuuni, sillä siellä asusti useampi Roomassa oleskellut taidemaalari, muun muassa Johann Heinrich Wilhelm Tischbein (1751–1829). Goethe majoittui samaan asuntoon ja viihtyikin siellä runsaan vuoden. Goethe ja Tischbein ystävystyivät ja matkustivat myöhemmin yhdessä eteläisempään Italiaan. Tischbeinistä tuli ystävänsä kuvaaja. Hän ikuisti Goethen muun muassa Via del Corson asunnossa nojailemassa tohveleissa avoimen ikkunan ääressä.
Samainen tähystyspaikka on vielä tallella museossa, joskaan ihan täyttä varmuutta oikeasta ikkunasta ei ole. (Tämän kirjoituksen alussa oleva ikkunakuva on Goethen asunnosta mutta todennäköisesti väärän ikkunan ääreltä.) Museo ei sinänsä muutenkaan ole mikään jäljitelmä Goethen asunnosta vaan enemmän näyttelytila. Sieltä löytyy myös Andy Warholin 1980-lukulainen versio Goethen Italian-matkan muotokuvasta, jossa hän poseeraa antiikin jäänteiden keskellä. Tähän huolellisesti aseteltuun muotokuvaan verrattuna ikkunateos on arkisen koreilematon – ja juuri siksi kovin viehättävä kurkistus humanistisuuruuden elämänmenoon.
Vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä Goethen Rooman-asunnolta on toinen museoitu kirjailijakoti osoitteessa Piazza di Spagna 26. Ajassa on kuljettava hiukan suurempi matka, runsaat 30 vuotta eteenpäin 1820-luvun alkuun, jolloin nuori englantilaisrunoilija John Keats (1795–1821) eli joitakin kuukausia Roomassa. Oikeammin sanoen Keats teki kaupungissa kuolemaa. Tuberkuloosia sairastanut runoilija oli Roomaan saapuessa jo huonossa kunnossa. Oli marraskuu 1820 ja matkalla oli ollut viivästyksiä, muun muassa karanteeniin joutuminen Napolissa mahdollisen koleratartunnan vuoksi. Keatsin laiva oli saapunut Napoliin, josta matka jatkui karanteerin jälkeen (ja sen heikentämänä) Roomaan.
Piazza di Spagnan aukio ja siellä sijaitsevat espanjalaiset portaat ovat maaliskuisena lauantaina täynnä turisteja. Häly katoaa, kun astun aukiolta porraskäytävään ja Keats-Shelley -talona tunnettuun museoon. Paikka on omistettu brittiläisille romantikoille ja heidän Italian-matkoilleen. Keatsin matkakumppanina toimi aikanaan hänen ystävänsä Joseph Severn mutta Italiassa oleskelivat 1810- ja 1820-luvun vaihteessa muiden muassa myös Shelleyn perhe – Percy Bysshe Shelley ja Mary Shelley – sekä lordi Byron. Museossa on mittava, noin 8 000 niteen laajuinen kokoelma erityisesti englantilaiseen romantiikkaan keskittyvää kirjallisuutta.
Keatsin kuolinhuone on rekonstruktio, sillä kaikki huoneessa ollut irtain seinäpintoja myöten hävitettiin runoilijan kuoleman jälkeen paikallisten terveysmääräysten mukaisesti. Keatsin ikkunasta aukeaa näkymä espanjalaisille portaille, mutta hän tuskin jaksoi viime aikoinaan tarkkailla aukion tapahtumia ikkunastaan. Sen sijaan hän on luultavasti viettänyt paljon aikaa huoneen kattoa katsellen. Ja juuri katto onkin yksi harvoja asioita, joka on museon henkilökunnan mukaan pysynyt samana kuin Keatsin aikana. Näitä ruusukemaisia koristeita katsellen hän on siis odottanut kuolemaa, jonka tiesi olevan tulossa.
Keats ei ehtinyt omana elinaikanaan nauttia suosiosta. Hänen runonsa saivat laajempaa huomiota vasta tekijän kuoleman jälkeen. Goethe oli sen sijaan kaikkien tuntema nimi, ja häntä luettiin luonnollisesti myös Suomessa. Ja kun suomalaiset matkaajat saapuivat 1800-luvun alussa Italiaan, tiesivät he kulkevansa muun muassa Goethen jalanjäljillä.